Kaikki varmaa tietää tunteen ku tuntee ittensä tosi yksinäiseks?
Mul on alkanu olee sitä koko aika.. ja mä vihaan sitä tunnetta.
Miltä tuntuis jos joku soittais mulle joku päivä ja pyytäis mua kahville? : HYVÄLTÄ.
Miltä tuntuis jos joku ees soittais mulle ja kyselis kuulumisii? : HYVÄLTÄ
Yleensä mä oon se joka pyytää kahville ja yleensä mä oon se joka soittaa jollee ja kysyy mitä sille kuuluu.
Mä kerään kaikki mun tuntemukset ja ne mitä ihmiset puhuu seläntakan ja sanoo suoraa ni mun pääkoppaa ja sitte ku niit ajatuksii ja sanoi on siel liikaa ni mä itken ne pois, vaikka ne silti jää sinne pääkoppaa kummittelemaa koska mä harvoin avaudun kellekkää vaikka mä tiiän et pitäis puhuu jos on jotai mut mä vaa oon sen luonteinen etten mä haluu puhuu niistä.
Mul on monii asioit mistä mä en oo puhunu kenellekkää, koska aina ne keihin luotan eniten, kertoo ne eteepäi ja jos mä sanon jollekkii että en haluu et kenellekkää kerrotaa ni niitä ei kerrota!
Joten, ihmisii on niin vaikeeta ees luottaa. Ees niihin lähimpii ihmisii, jos ne kerran on sanonu mun henk. kohtasii asioit eteepäi, miks mä kertoisin niille yhtää sen enempää?
Ehkä siin on ongelma mun puhumiselle, mä en pysty enää luottaa keneekää.
Toi luottamus asia kuulostaa niin tutultu.. harvalle tulee enää kerrottuu mitää, ku kukaa ei osaa pitää asioita omana tietonaan! :S
VastaaPoistajep. se menee sillee et sille jollee ku kertoo ni se sanoo sille toiselle jollee et '' älä sit sano kellee '' ja sit se sama jatkuu niin kaua kunnes koko suomi tyylii tietää.
PoistaMä en kans ikinä puhu kenenkään kanssa.. Asutaan tääl hevonkuusessa lehmien ja porsaiden naapurissa eikä mulla oo tääl ketään tuttuja tai kavereita.. Mies on päivät töissä, oon kahden pienen lapsen kanssa eikä ne osaa vielä puhua.. En jotenkin osaa puhuu mun kavereille ketkä asuu muualla, tuntuu et oon vieraantunut niistä ja jotenkin arastelen puhua omista jutuistani ku pelkään et mulle nauretaan, vähätellään, pilkataan tai ketään ei kiinnosta.. Enkä luota enää ihmisiin mun oman äidin takia.. Välillä tuntuu et haluisin puhua jonkun tuntemattoman kanssa netissä, ois kiva et jos jollain ois ees vähän samantapaista elämässään menossa, mut sit alan taas kauhulla ajattelemaan et mitäs jos se "tuntematon" onki joku mun tuttu ja se tunnistaa mut ja nauraa ja alkaa tarinoimaan musta.. :D Ärsyttävää olla vainoharhainen..
VastaaPoista