"Älä unohda omia tarpeitasi."

Siinäpä se, otsikkona. Kovin moni muistaa muistuttaa siitä, että vaikka on vanhempi ei saisi unohtaa omaa itseään ja omia tarpeitaan.
Itsessäni olen huomannut sen, että en ole jaksanut hirveesti panostaa itseeni, mitenkään. Meikkaaminen ja hiustenlaitto? Vaan jos lähen töihin tai menen kaupungille. Mitä ei oo nyt hirveesti meidän arjessa tapahtunut. Osa syy siihen on Miken jatkuvat sairastelut ja ne imee musta kaiken energian, varsinkin kun sitä energiaa riittää herrassa vaikka olisi kuinka kipeä. Jopa 39 asteen kuumeessa se jaksaa riehua O.o Ehkä se oman itsensä unohtiminen johtuu siitä että meidän rytmit vaihtelee jatkuvasti. Kun olen töissä, meillä on tietyt rytmit ja kun on saikulla, rytmit muuttuu. Odotan oikeesti niin paljon sitä, että pääsemme leikkaukseen ja saadaan taas "se vanha elämä" takasin.
Vähän väliä mietin, miksi minä? Miksi me koko ajan? Miksi en ole niin pirteä kuin ennen? Miksi olen unohtanut itseni ja omat tarpeeni? Miksi olen päästänyt itseni tähän kuntoon? Miksi? Miksi? Miksi? Vastaus on hyvin selvä : koska olen väsynyt. Koska suurimman osan ajastä, tässä 6-7kk sisällä, me olemme vain olleet kotona tai lääkärissä. Sosiaalisesta elämästä ei ollut tietoakaan yhdessä vaiheessa, nyt on alkanut näkyä sitä valoakin tunnelin päässä.

Tämän yhden, yhden ainoan vuoden aikana on ollu niin paljon epäonnea, että mietin joskus sitäkin kuinka oikeasti jaksan. Ja sitä, kuinka epäreilulta tämä kaikki välillä tuntuu. Välillä toivoisin että saisin edes yhden kokonaisen 24h olla miettimättä mitään. Siirtää kaikki ajatukset pois mielestä ja vaan olla. Tehdä jotain, mitä en yleensä tee, tai ole loskaan päässyt tekemään. Mutta ehkä joskus on sen aika.

Mitä itseluottamukseen tulee, sekin alkoi hiipua samoista syistä. Mutta nyt päättänyt alkaa kohottamaan itseluottamustani, sellaiseksi kuin se ennen olikin: hyväksymällä itseni sellaisena kuin olen. Jotkut päivät ovat sellaisia että itseluottamulsesta ei ole tietoakaan ja jotkut päivät taas päinvastoin, itseluottamukseni on taivaissa. Pikkuhiljaa hyvä tulee.

Siinä taas pienet mietiskelyt :D

Hölöpötipölöpöto

Eipä oo tullu paljoo päiviteltyy blogia. :o Osa syy siihen on, että oon ollu aika väsynyt.
Miikkael on ollut helmikuusta lähtien jatkuvasti kipeänä, 7-8x korvatulehdus, kuumeilua, silmätulehduksia, flunssaa jne. ja loppua ei näy.
Tää on ollu rankkaa, oikeastaa yhtä tunteitten vuoristorataa, varsinkin kun on yksin.

Koulun jouduin keskeyttämään, kun siitä ei mitään tullut. Jatkuvasti jouduin olemaan sairaslomalla ja jäin todella paljon jälkeen, en kattonuy tarpeelliseksi enää jatkaa ja stressata siitäkin jatkuvasti. Päätin sitte että ensin Miikkael terveeksi ja sitten mietin jatkoa.

Huomenna Miikkaelilla piti olla leikkaus, mutta sekin peruuntui koska sillä on nyt ollut 3viikkoa silmätulehdus. Eilen kävimme taas lääkärillä ja saatiin oikeat lääkkeet, koska silmässä olikin ollut joku bakteeri. Samalla lääkäri huomasi että Miklkaelilla on taas korvatulehdus, mikä nyt ei oikein yllättänyt. 2päivää oli 39 asteen kuumeessa ja tänään vihdoin kuumekin laskenut 37,1. Leikkauskin nyt siirtyy ja postissa pitäisi tulla uusi aika.
Miikkaelilla siis leikataan kita- ja nielurisat ja putkitetaan korvat. Toivon todella, todella paljon että leikkaus auttaisi ja Mikkkael parantuisi ja pääsisi vihdoin taas "nauttimaan" normaali arjesta.

No ei siinä vielä kaikki. Tarhassa Mikkaelilla huomattiin, että puheentuottamisessa on ongelmia. Kävimme ylimääräisessä neuvolassa tammikuussa ja saimme lähetteen puheterapeutille. Jonossa olemme vieläkin.
Mikke puhuu epäselvästi ja käyttää "omia" sanoja, joita minä vain ymmärrän.

Jos joku vielä lukee tätä blogia ( toivossa on hyvä elää :D ) niin olisi kiva, jos ehdottelette postaus toiveita. Oma pää lyö niin tyhjää että siinä myös yksi syy miksi en ole paljoa postaillut.

-Mea