Heippa taas!
Nyt on ollu niin paljo taas kaikkee et kirjottaminen jäänny ja tulee jatkossaki valitettavast jäämää vähemmälle. Alotin koulun!! En voi vieläkää oikein kuvitella et pääsin alalle mitä oon halunnu.
Ensviikol alkaa oikeestaa vast ns. kunnon opiskelu ja herra ku menee nukkumaa ni mamma alkaa lukemaa. :)
Tänään mun kultapieni täytti 2-vuotta. Tää aika on menny niin nopeesti et itkettää. Mun pienestä nyytikist on kasvanu jo iso poika :') ja äiti tietenki kasvanu sen mukana. Lauantaina vast juhlitaan kunnolla. :)
2.9 mulla on unipolygrafia, eli unenaikaisten hengityskatkoksien tutkiminen. Silloin haen sen jonku laitteen kotii ja 3.9 lääkäri aika. Vihdoin! Ja jos siitä ei selviä mitää mikä saattais laukasta noita unihalvauksia ni toivotaa ettei se jäis vaa toho, vaa et tää tutkittais loppuun saakka.
Sit ne huonot uutiset... Mun iskä soitti eilen ja kerto jotaa niin hirveetä, et menetin varmaan tunniks tajun. En tienny maailman menost mitää ja sen jälkee se puhelu on ollu melkei pelkkää suhinaa mun muistis. Sil on eturauhassyöpä mikä on levinny selkärankaa ja imusolmukkeisii. Tänään sil oli uudet kuvaukset mis katottii onko levinny muualle. Huomen saa tietää tulokset ja sille tehää hoitosuunitelma ja alotetaa hoidot. Mut kyl se selvii, sen on pakko, se on taistelija !
Eilen se syöpä kuulosti mun korvis kuolemalt. Olin ihan shokis, enkä tienny mistää enää mitää.
Sit ku hain Miken tarhast, koitin kerätä voimii sil matkal etten itkis siellä, mut sit ku näin mun pienen pojan, purskahin uudellee itkuu. Se itku tuntu loputtomalt. Tarhantäti lohdutti ja sano et itke niin kauan ku jaksat et onneks Mikke on viel niin pien ettei ymmärrä.
Loppupäivän toivoin vaa et joku tulee meille, en halunnu jutella kellee, mut kuhan tääl ois vaa ollu joku. mut ei ollu sitä jotaa, ja aloin tuntee niin paljo vihaa tiettyi ihmisii kohtaa etten voi ees selittää.
Nyt ku sai yön yli nukuttuu ni olo on paljo parempi ja osaa suhtautuu siihen syöpäänki vähä eri ajattelu taval ku eilee. Ei se enää kuulosta kuolemalt, se kuulostaa sodalta, taistelulta, pitkält piinalt.
Onneks mul on koulu ! Saan ajatukset hetkeks muualle eikä tarvii olla neljän seinän sisäl uhmaikäsen lapsenkaa. Mut nyt vaa aika näyttää.
Lauantain kirjottelen lisempää synttereitten jälkee :)
Hauskaa loppuviikkoo !
