Siinäpä se, otsikkona. Kovin moni muistaa muistuttaa siitä, että vaikka on vanhempi ei saisi unohtaa omaa itseään ja omia tarpeitaan.
Itsessäni olen huomannut sen, että en ole jaksanut hirveesti panostaa itseeni, mitenkään. Meikkaaminen ja hiustenlaitto? Vaan jos lähen töihin tai menen kaupungille. Mitä ei oo nyt hirveesti meidän arjessa tapahtunut. Osa syy siihen on Miken jatkuvat sairastelut ja ne imee musta kaiken energian, varsinkin kun sitä energiaa riittää herrassa vaikka olisi kuinka kipeä. Jopa 39 asteen kuumeessa se jaksaa riehua O.o Ehkä se oman itsensä unohtiminen johtuu siitä että meidän rytmit vaihtelee jatkuvasti. Kun olen töissä, meillä on tietyt rytmit ja kun on saikulla, rytmit muuttuu. Odotan oikeesti niin paljon sitä, että pääsemme leikkaukseen ja saadaan taas "se vanha elämä" takasin.
Vähän väliä mietin, miksi minä? Miksi me koko ajan? Miksi en ole niin pirteä kuin ennen? Miksi olen unohtanut itseni ja omat tarpeeni? Miksi olen päästänyt itseni tähän kuntoon? Miksi? Miksi? Miksi? Vastaus on hyvin selvä : koska olen väsynyt. Koska suurimman osan ajastä, tässä 6-7kk sisällä, me olemme vain olleet kotona tai lääkärissä. Sosiaalisesta elämästä ei ollut tietoakaan yhdessä vaiheessa, nyt on alkanut näkyä sitä valoakin tunnelin päässä.
Tämän yhden, yhden ainoan vuoden aikana on ollu niin paljon epäonnea, että mietin joskus sitäkin kuinka oikeasti jaksan. Ja sitä, kuinka epäreilulta tämä kaikki välillä tuntuu. Välillä toivoisin että saisin edes yhden kokonaisen 24h olla miettimättä mitään. Siirtää kaikki ajatukset pois mielestä ja vaan olla. Tehdä jotain, mitä en yleensä tee, tai ole loskaan päässyt tekemään. Mutta ehkä joskus on sen aika.
Mitä itseluottamukseen tulee, sekin alkoi hiipua samoista syistä. Mutta nyt päättänyt alkaa kohottamaan itseluottamustani, sellaiseksi kuin se ennen olikin: hyväksymällä itseni sellaisena kuin olen. Jotkut päivät ovat sellaisia että itseluottamulsesta ei ole tietoakaan ja jotkut päivät taas päinvastoin, itseluottamukseni on taivaissa. Pikkuhiljaa hyvä tulee.
Siinä taas pienet mietiskelyt :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti