Itseluottamus

Eilen ku mä istuin bussissa ja suuntasin kaupungista takas kotiin ni mä mietin kuin mun itseluottamus on kasvannu hurjasti raskauden aikana ja sen jälkeen. Joten, sain inspiraation kirjottaa siitä.

Ennen raskautta:

Mulla ei oikeestaa hirveesti ees ollu itseluottamusta? Näi ku jälkeepäin miettii. 

Mietin mitä muut miettii musta,

 jos joku mun takana nauro bussissa ni ihan varmasti se nauro mulle jostai syystä, niin mä ajattelin. 

Mua ahisti mennä bussiin joka oli täynnä ihmisiä.

Vihasin mun vartaloo yli kaiken,

mä yritin olla välittämättä paskaakaa kaikesta paskanpuhumisest, mut mun ajatukset vei voiton. Jos jostain kuulin mitä musta nyt jauhetaa kylillä ni mietin sitä siihen asti ennenko suru valtas mielen.

Raskaudenaikana:

Jotenki mun itseluottamus teki comeback:in, olin aika itsevarma loppuraskauden.

Alkuraskaudes must puhuttii niin paljo tuol kylillä et loppujen lopuks mua ei voinu v*ttuukaa kiinnostaa enää, siinähän jauhaa ja mä en jaksanu puuttuu koko jauhamisee mitenkää koska sitte se ois vaan jatkunu ja jatkunu ja jatkunu ja kyllä mä ite tiiän miten asiat oikeasti on, onhan tää mun elämä ei kenenkää muun.

Loppujen lopuks mä vaa nauroin niille jutuille ku joku sanoo jotai ja toinen on vähän muunnellut jotain : D

Nyt:

Täl hetkel mul on itsevarmepi olo ku koskaa mun elämäs varmaa, johtunee varmaan Mikestä <3

Mä oon _ihan_ tyytyväinen mun vartaloo ( nahkan ku saan pois ni jebou, ja toki vois vähän laihtua mut ei se mua haittaa vaik mul onki muutama kilo ylimäärästä kyl ne saa pois kuhan haluaa. )

Mua ei kiinnosta mitä muut ajattelee.

Päivä kerrallaa hyvä tulee :))