torstai 25. heinäkuuta 2013

Pien avautuminen.

Oon nyt tuijotellu varmaa puoltuntii pelkkää tyhjää ja miettin haluunko kirjottaa täst tai siis ylipäätänsäkkii tunneasioist. En oo vielkää ihan varma haluunko julkasta tät mut kirjotan sen kumminki ja mietin myöhemmin.  Ehkä en kirjota tunneasioist yhtää mitää yleensäkkää koska en haluu et tietyt ihmiset alkaa jauhaamaa siitä, mut toisaalt so what, mun elämä, mun blogi, mun sanat.

Yksinkö?
Ehkä puoliks.
  Yksin, olo tuntuu et oon koko aika yksin, ilman ketää.
- tarkotan sillä sitä, et oon kotona Mikenkaa ja kukaa ei pidä yhteyttä, ei kysele kuulumisii, jos tarviin pientä apuu jossai se tuntuu niille niin suurelt asialt ja ei voi auttaa, jos pyydän vaikka kaupunkii kahville jne, kukaa ei pääse/jaksa <- ystävät?
Perheenkaa tuntuu et oon puoliks yksin
- Pietää paljo yhteyttä ja käyn tosi usein siällä mut silti mun pitää hyväksyy se tosiasia et ne ei oo mun ystävii. 

Muistan hyvin ku Mikke synty ja kummast kaikki halus kahville. Johtuks se siitä et '' ihana vauva '' vai siitä et mitä mulle kuuluu?
Koht on vuos kulunu siitä ja ketää ei näytä kyselevän kahville tai minnee muuallekkaa, paitsi yhtä ihmist kiinnostaa kummatki ja se ite tietää ketä mä tarkotan.
Ja sit jos joku nyt tulee meille kahville, mikä on kylläkii tosi harvinaist, tuntuu et ne tulee vaa kattoo Mikkee ja miä en kiinnosta yhtää.

Mut sit kaikki aina kirjottaa aina kaikkii hyvii asioit ja joo myönnän oon yks niistä, koska en välttämättä haluu  et kaikki aattelee et oon surkee äitinä jos kirjotan välil mitä minust oikeesti tuntuu. Ja jos itken, tekeeks se minust huonoo äitii? Jos mul sattuu olemaa huono päivä, tekeeks se minust huonoo äitii? Jos käyn ulkoon (baaris) jne, tekeeks se minust huonoo äitii? Jos kasvatan mun lapsen yksin, tekeeks se minust huonoo äitii? Jos välil en vaa jaksa, tekeeks se minust huonoo äitii? 
Joskus tuntuu, et oon huono äiti, koska kukaa ei ikinä/ koskaa oo kehu minuu äitinä. Vaikka tiiän et oon paras mahollinen äiti mun omalle lapselle.
 Jokainen äiti on paras äiti omalle lapsellee.

Kerran baaris sattu yks tapaus, ku yks mies tuli sanomaa mulle etten sais olla baaris, (en tunne tai tiiä vieläkää kuka se oli ) mut seki oli sen takii koska oon yksinhuoltaja. Mun pitäs kuulemma olla koko aika mun lapsenkaa enkä sais pitää hauskaa? Kysyin sit et no mites yhteishuoltajat, saaks ne pitää hauskaa ja käyä baaris? Kuulemma saa. Mikä sitte tekee yksinhuoltajast huonomman ku yhteishuoltaja? Se että se lapsi kasvaa ilman toista osapuolta?
Tuskimpa.


5 kommenttia:

  1. Ihan mahtava teksti!! ♥ Ja hei, sä et oo huono äiti! Tän blogin perusteella oot ihan mahtava äiti ja rakastat Mikkeä yli kaiken :) Mulla on muuten ihan samoja fiiliksiä, siis silleen, että tuntuu et oon yksin ja jos mun kaverit meille eksyy niin sit keskitytään vaan Henniin.. Harmi kun me asutaan niin kaukana toisistamme! :/ Musta tuntuu et meillä vois synkkaa!

    VastaaPoista
  2. Kiitos :) No niimpä ! Meil kyl varmaa synkkais hyvi :)

    VastaaPoista
  3. Hyvä kun kirjoitit tämän. Maailmassa on tarpeeksi ihmisiä, jotka tuovat esille vain kaikki kauniit asiat. Se vääristää tietenkin kanssaihmisten mieliä -olenko minä ainut joka itkee? -olenko ainut jolla on välillä paha olla? -olenko yksin yksin tässä maailmassa? Essi ja Mea, jos teillä synkkää, niin ajatusten vaihto kirjoittamalla ja soittelemallakin on hyvä juttu. Eikä tämä maailma kovin iso paikka ole :) Tsemppiä teille! Ja toivottavasti kaikki jotka tämän lukevat, muistavat sen, että joku päivä me olemme kaikki yksin ja ikuisesti olemme kuitenkin riippuvaisia muista, niin on ihminen tehty, muita varten tänne.Eikä parempaa tehtävää olisi voitu antaa. Kenenkään ei tässä maaimassa pitäisi jäädä yksin! Niin vain on maailma pullollaan ihmisiä, usein yksinäisiä. "yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta".

    VastaaPoista
  4. Samoja mietteitä täällä. Pahimpia on ne hetket ku laps on nukkumassa ja katot telkkarii ja kukaa ei soita tai laita viestiä tai koneella juttele ym. Sillo yleensä havahtuu siihe et hei, on oikeesti yksinäinen. Ei se 9kk ikäne lapsi oikee oo mitää juttu seuraa if you knos what i mean :D ja ne tunteet ku miettii, et Koet yksin kaiken, ei oo ketää siinä vierellä, joka iloitsis niistä asioista. Seki tuntuu tosi pahalle välillä. Ja sekii on tosi ärsyttävää jos joskus joku kysyy jonnekki mukaa, ni soitetaa joskus kaheksalta illalla et pääseks lähtee. Joo en kun on tuo lapsi jos pääs unohtumaa.
    Ja ensinnäkin, yksinhuoltajat, niitten jos joittenki pitäs päässä tuulettumaan välillä. Sille ukolle joka tuli siulle juttelee ni pitäs antaa pariks päiväks lapsi hoitoo, ni ehkä muuttuis mielipide.:D
    Oon huomannu et ne ihmiset jotka ei asioista mitään mistään tiiä, arvostelee.
    Aamen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana teksti <3 ! Näyttää silt et ollaa samas veneessä. Ehkä joku päivä seki asia muuttuu, toivotaa näin ! :)
      No joo niinhän se asia on, oottelen vaa sitä et nää '' arvostelija '' ihmiset tulis ite raskaaks ja olis yksin ni sit haluun kuulla jos ne viel jaksaa arvostella :D
      Mut eiks se niin mee et '' mitä vahvempi ihminen, sitä enemmän sil on tunteita'' ? vai miten se meni :D

      Poista